Kolmen lajin matka – eka metri
Kello pyörimään…
Blogini erityinen piirre on se, että pyrin kirjoittamaan vain 45 minuuttia viikossa. Tämä rajoitus pitää tekstin tiiviinä ja ytimekkäänä, samalla antaen minulle aikaa keskittyä olennaiseen – kolmen lajin matkaan.
Mikä ihmeen kolmen lajin matka?
Se kuvastaa hyvin tämänhetkistä elämääni, jossa tasapainottelee kolme eri asiaa. Nimittäin vauhdikas ja paikoitellen dramaattinen työni liikunta-alalla, opiskelu avoimessa yliopistossa ja liikuntaharrastukset. Postaukseni tässä blogissa valikoituvat sen mukaan, miten elämä yllättää ja mitä uusia kokemuksia viikko tuo tullessaan. Tänään ajatukseni suorastaan huutaa kirjoittaa uudesta harrastuksesta, johon mennään ihan kohta.
Blogi valikoitui omaksi “somealustaksi”, koska tarvitsin jonkun kanavan missä pääsen omalla tyylilläni jakamaan sisältöä. Työn puolesta itsestään someen kailottaminen tuntuu olevan yksi reunaehto ja ymmärtäähän sen, ihmiset eivät halua ostaa sikaa säkissä vaan tietää kenen luokse on tulossa. Mutta tätä kailottamista en ihan miten tahansa ja millä tahansa keinoin halua tehdä. Instagramin kanssa olen esimerkiksi tuskaillut jo pitkään, sillä se ei mielestäni anna oikeaa ja syvää kuvaa mistään tai kenestäkään. Instagram on kuin loputon karuselli – samat kuvat, samat aiheet ja kaikki pyörii ympyrää. Kaikki näyttää täydelliseltä, mutta mitään syvempää ei koskaan paljastu. Ehkä joku muukin “instaähkystä” kokeva ymmärtää. Haluaisin tuolta alustalta pois kokonaan, mutta työn puolesta siellä on oltava. Nyt, tämän blogin ansiosta, pystyn huokaisemaan helpotuksesta. Pääsen jakamaan asioita itselle mieluisassa paikassa. Blogissa näkyy ja kuuluu se, mikä instagramista ei.
Blogin tarkoituksena on toimia myös omana päiväkirjana uudelle liikuntaharrastukselle, jossa dokumentoin edistymistäni ja reflektoin kokemuksiani. Vastaavia postauksia luen itsekin silloin, kun olen erityisen kiinnostunut jostakin aihealueesta.
No mikä se uusi harrastus sitten on?
Kolmen lajin matka sekin.
Aloitin triathlonin. Jep, näin reilu 10 vuotta myöhemmin aloitin valmennusryhmässä. Kisasin lajissa pari kertaa juniorina, mutta en koskaan muista varsinaisesti treenanneeni siihen. Juoksin kyllä yleisurheilussa ihan päälajikseni ja pyöräily nyt oli ollut treenimuotona aina mukana, mutta uimaan lähdin vaan – ”kyllä mä pystyn” ajatuksella. No, nyt 10 vuotta myöhemmin innostuin ajatuksesta uudestaan ja loppukesän treenasin omatoimisesti kunnes valmennus starttasi virallisesti pari viikkoa sitten.
Triathlon on urheilulaji, jossa on osuudet: uinti, pyöräily ja juoksu. Kilpailijat suorittavat nämä kolme laji peräkkäin, ilman taukoja. Tavoitteena suorittaa kaikki kolme osuutta tietysti mahdollisimman nopeasti. Triathloneja on eri matkoilla, kuten sprintti, olympiamatka, puolimatka ja täysmatka.
Treenitunteja kerääntyi ekalle viikolle n. 7h. Kuulostaa paljolta, mutta rehellisesti sanottuna en ottanut sitä ihan kevyintä leveliä treeniohjelmaan. Kannattaako näin tehdä tässä minun tilanteessa, ei. En voinut kuitenkaan itselleni mitään, sieltähän määriä voi tiputtaa jos kroppa ei palaudu. Meillä on tällä hetkellä harjoituksia kolme kertaa viikossa, kolmessa eri lajissa ja siihen samat mokomat omatoimisia päälle.
Ensimmäinen ohjattu juoksuharjoitus oli n. 1,5h mittainen ja pääpainoja PK1, PK2 ja VK1 harjoitusalueet.
PK1, PK2 ja VK1 ovat kestävyysurheilun harjoitusalueita, jotka kuvaavat sykkeen tai rasituksen tasoa harjoituksen aikana.
PK1 (Peruskestävyys 1): Matala tehoinen harjoitus, jolla kehitetään peruskestävyyttä. Sykkeesi on alhainen ja pystyt puhumaan vaivatta. Sykkeen tulisi olla n. 60–70 % maksimisykkeestäsi. Jos et tiedä omaa maksimisykettäsi (voit käyttää laskukaavana 220 – oma ikäsi = laskennallinen maksimisyke)
PK2 (Peruskestävyys 2): Keskitehoinen harjoitus, jossa syke on hieman korkeampi kuin PK1-alueella, mutta silti vauhti pysyy rentona. Puhe onnistuu, mutta hengästyt hieman.
VK1 (Vauhtikestävyys 1): Korkeampi tehoinen harjoitus, jossa syke nousee lähelle anaerobista kynnystä. Puheen tuottaminen on vaikeaa, koska hengästyt enemmän. VK1-harjoittelu kehittää kestävyyttä kovemmassa vauhdissa ja parantaa suorituskykyä.
Olen valmentanut itsekin juoksuryhmiä useita kertoja ja painottanut aina peruskestävyyden merkitystä. Suurin osa ihmisistä usein juoksee nuo PK1 ja PK2 lenkit aivan liian lujaa ja näin ollen jopa sabotoivat oman optimaallisen kehittymisensä. No, suutarin lapsella ei ole kenkiä ja kello näytti harjoituksen jälkeen ettei PK alueella käyty kuin vaivaiset 20% koko harjoituksesta. Syyllistyin siis itsekin liian kovaan vauhtiin. Todellakin tiesin juostessa, että nyt mennään liian lujaa, mutta fiilis vei mennessään. Oppia ikä kaikki, ensi kerralla en kisaa itseni kanssa juoksuvauhdin suhteen.
Seuraava viikon ohjattu harjoitus oli uinti. Siihen olin varautunut jo etukäteen harjoittelemalla uintia mahdollisimman paljon omalla ajalla. Ehdin 1,5kk treenata ja palauttaa vapaauinnin tekniikkaa mieleen. Alkulämmittelyn jälkeen suuntasimme veteen ja ensimmäisenä käskynä oli uida vapaa ja delfiinipotkuja x kertaa x määrän. Mietin mielessäni, että mikä hiton delfiini ja suuntasin katseeni kohti muita. Olin aivan liian ajatuksissani, että olisin kysynyt mitä se tarkoittaa kun muut lähtivät jo matkaan. Tyypilliseen tapaani en kuitenkaan jähmety paikoilleen vaan lähden suorittamaan muiden perässä, uimalasien läpi muiden esimerkkiä katsoen.
Mutta hei jos nyt mietit mikä on delfiinipotku niin tässä tietoisku:
Delfiinipotku on uintitekniikka, jossa jalat liikkuvat kuin delfiini eli samalla tavalla kuin delfiinit uivat. Se on tekniikka, jossa jalat liikkuvat samanaikaisesti ylös ja alas.
Ohjattu pyöräharjoitus kesti vähän reilu 1,5h ja treeni sisälsi paljon vetoja. Pyöräilyyn kroppa on jo tottunut, joten takamus ei tullut treenistä kipeäksi, mutta ns. ylämäkivedot meni kyllä syvälle sieluun ja reisiin. Ajoasento ja coren merkitys oli myös paljon esillä. Ensi viikolla suoritetaankin pyörän päälle vielä yhdistelmäharjoitus eli brick.
Ja hei, 45 minuuttia kulunut - menipä se vauhdikkaasti.
Kiitos kun luit ensimmäisen postauksen ja tervetuloa uudelleen jos jokin näistä kolmen lajin matkasta (liikunta-ala, opiskelu tai triathlon) kiinnostaa sinua. Kirjoitan blogiin viikon kohokohtien mukaan, viime viikon kohokohtana olivat treenit – tällä viikolla ehkä jotain muuta. Elämä näyttää. Nyt takaisin opiskelemaan, ensi viikolla on syksyn eka tentti.
Kolmen lajin matka – Blogia tulen kirjoittamaan 45 minuuttia viikoittain. Tervetuloa seuraamaan!
Liisa Pohjolainen
Kirjoittaja