Kahden maailman välissä ja treenikuulumisia…
Täällä taas ja 45 minuuttia aikaa loruilla viikon edestä asiaa. Edellinen postaus keräsi 82 lukijaa, joka oli todella mukava yllätys! Kiitos jokaiselle teistä, jotka käytitte aikaa lukemiseen. Nyt on aika siirtyä tämän viikon kuulumisiin, joissa on paljon kerrottavaa treeneistä ja opiskelusta!
Aloitetaan harjoituspäiväkirjasta ja viime viikon yhteisestä pyöräharjoituksesta.
“Ottakaa evästä mukaan treeneihin, jotta voitte tankata – energiageelejä tai vaikka keksejä.”
Keksejä? Hetkinen, mä en tiennyt, että kestävyysurheilu voi olla näin hauskaa! Eilen istuttiin pyörän satulassa 1,5 tuntia ja heti perään lähdettiin juoksemaan 30 minuuttia. Vielä viime viikolla kehuskelin, ettei pyöräily enää tunnu takamuksessa, mutta tällä kertaa lantiosta alaspäin olin halvaantunut ensimmäisen 45 minuutin jälkeen. Siinä pyörän selästä kömpien mietin, että miten ihmeessä aion selvitä ensi viikonlopun kolmen tunnin pyöräharjoituksesta. Ehkä ne keksit sitten pelastaa. Juoksu pyörän jälkeen tuntui alkuun melko raskaalta, mutta olin ihan fiiliksissä tästä harjoituksesta.
Tällainen urheilu on sitä jotain.
Viime viikon omatoimisista juoksu ja pyörä meni sujuvasti. Toinen tarina oli sitten omatoiminen uinti, jossa käytin vapaauinnissa pullaria (muistutti enemmän kuviokelluntaa). Harjoitusohjelmassa hiottiin paljon uintitekniikkaa ja tämä pullari onkin itselleni täysin uusi tuttavuus, jonka sain kummiltani treeneihin.
Uinnissa “pullari” on kelluntaväline, jota käytetään pääasiassa tekniikkaharjoituksissa. Se asetetaan jalkojen väliin, yleensä reisien kohdalle, jolloin se auttaa kelluttamaan alavartalon veden pinnalla. Pullarin tarkoitus on vähentää jalkojen käyttöä, jotta voit keskittyä paremmin käsivedon ja ylävartalon tekniikan hiomiseen. Se myös parantaa uintiasentoa, koska se auttaa pitämään kehon paremmin linjassa.
Lisäksi tutkimukset osoittavat, että kestävyysliikunta, kuten PK-treeni, voi parantaa insuliiniherkkyyttä ja vähentää riskiä kroonisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). “Liikunnan terveyshyödyt”). Tämä voi olla yllättävää, mutta vaikka harjoitus ei tunnu intensiiviseltä, sen pitkäaikaiset terveyshyödyt ovat merkittäviä.
Vaikka juostiin kenttää ympäri yhteensä 10 km, vauhdin vaihtelut tekivät siitä mielenkiintoisempaa ja aika meni nopeasti.
Viikon seuraava yhteisharjoitus oli uinti ja 400 metrin testit. Vaikka olin uinut vasta reilun puolitoista kuukautta, yllätyin positiivisesti siitä, että pystyin vetämään koko matkan vapaauintia ilman taukoja. Treenissä harjoittelimme myös yllättäen kuperkeikkoja, joilla onnistuin täyttämään pääni vedellä. Kuperkeikkojen harjoittelu ei ole kuulemma pelkkää hupia – avovesikilpailuissa voi törmätä kanssakilpailijoiden jalkoihin tai nyrkkeihin ja kuperkeikat kuulemma kehittävät selviämään vedessä näissä tilanteissa paremmin. Altaan päädyssä sain vasta kuulla, että kuperkeikkaa tehdessä kannattaa puhaltaa samalla ilmaa ulos – niin ei tule vettä nenään. Nice to know.
Tällä viikolla onkin jo kevennetty viikko ja aion nauttia treeniohjelmaan merkatuista lepopäivistä yhteisharjoitusten ympärillä.
Mitä muuta?
Liikuntahetket ovat olleet täyttä tykitystä, mutta vastapainona sille toimivat pitkät istumisjaksot opiskelun parissa. Opiskelu avoimessa on haastanut istumalihasten lisäksi myös henkistä puolta, sillä on täytynyt oppia sietämään epävarmuutta ja itsenäistä työskentelyä.
Avoimessa yliopistossa opiskelu vaatii paljon itsekuria ja aikatauluttamista sekä välillä on haastavaa tietää, onko oppinut riittävästi tai onko edes oikeilla jäljillä.
Tämänhetkinen elämänvaihe tuntuu hetkittäin siltä kuin eläisin kahden maailman välissä. Toisessa olen vakiintunut personal trainer, valmentaja, jonka elämä pyörii liikunnan, asiakkaiden ja treenien ympärillä. Se on maailma, joka pitää otteessaan, koska se on tuttu ja turvallinen. Toisaalta opinnot oikeustieteen parissa ovat avanneet täysin uuden oven maailmaan, jossa näen itseni työskentelemässä täysin erilaisissa tehtävissä tulevaisuudessa. Tämä visio on kuitenkin edelleen vain omassa päässäni, eikä se vielä näy ulospäin.
Ympärilläni olevat ihmiset näkevät minut niin selkeästi valmentajana, mutta omassa mielessäni on kaksi eri identiteettiä. Kun kerron opiskelustani, huomaan usein, että keskustelut kääntyvät nopeasti takaisin liikuntaan ja treeneihin. Se on ymmärrettävää – olenhan ollut siinä roolissa pitkään.
Välillä tämä ristiriita on itsellekin hämmentävä. Vanha identiteetti on niin vahva, että on vaikea kuvitella, miten astuisin pois siitä ja siirtyisin johonkin uuteen. Tiedän kuitenkin, että opiskelu tuo eteeni mahdollisuuksia, joista en olisi osannut haaveillakaan aiemmin. Personal trainerina ja liikunta-alan yrittäjänä olen oppinut sitkeyttä ja tavoitteellisuutta, jotka eivät häviä itsestäni mihinkään vaikka suuntani muuttuisikin. Muistuttelen siis aika ajoin itseäni siitä, etten ole vielä valitsemassa kahden elämän välillä, vaan rakentamassa uutta, jossa molemmat “identiteetit” voivat kohdata.
Yksi tärkeimmistä asioista, jonka olenkin oppinut tämän alan vaihto matkan varrella, on se, että on vain luotettava siihen, miltä itsestä tuntuu. Olen tosiaan ollut liikunta-alalla 11 vuotta ja työskennellyt 8 vuotta siellä yrittäjänä, mutta jossain vaiheessa aloin tuntea, että minua vetää jokin muu. Se ei ollut helppo tunne hyväksyä, koska olin rakentanut niin paljon sen ympärille, mitä teen liikunnan parissa. Uskon, että jokainen meistä kohtaa elämässään hetkiä, jolloin on pakko kuunnella omaa ääntään ja tehdä rohkeita valintoja. Pitkällä aikavälillä tärkeintä lienee se, että elää elämää, joka tuntuu omalta eikä pilaa omia mahdollisuuksia ajattelemalla ”miltä se olisi kuulunut näyttää”.
Time’s up! Olipa taas rentouttavaa purkaa ajatuksia tänne. Välillä tuntuu, että kun saan nämä ajatukset ulos, elämä selkeytyy askeleen verran. 😅 Kiitos kun luit postauksen ja tervetuloa uudelleen jos jokin näistä kolmen lajin matkasta (liikunta-ala, opiskelu tai triathlon) kiinnostaa sinua. Kirjoitan blogiin viikon kohokohtien mukaan, elämä näyttää.
Nyt takki niskaan ja suunta töihin, PT-asiakkaat odottavat.
Liisa Pohjolainen
Kirjoittaja