Sisältövaroitus: saattaa sisältää elämäntarinan ja avautumisen.

Intohimona liikunta-ala

Monesti liikunta-alan koulutukseen hakeutuessa silmissä siintää arvostettu kiiltokuva-ammatti, jossa auttaa ihmisiä saavuttamaan sisäisen rauhan, jossa pääsee toteuttamaan itseään ja tuomaan esille omaa hyvyyttään. Moni päätyy myös liikunta-alalle oman urheilu-uransa päätteeksi. Aina ensimmäisenä ei tule kuitenkaan mieleen, että miten työllistyn liikunta-alalle, ”koska tämähän on intohimoni”. Totuus on se, että vain pienelle murto-osalle valmistuneille liikunta-alan ammattilaisille löytyy töitä täysipäiväisestä työsuhteesta. Liikunta-alalle kouluttautuessa asenne ja tieto siitä, että todennäköisesti sinun on aloitettava itsenäinen yrittäjän taival, pitäisi olla selvä. Itsenäisenä elinkeinonharjoittajana kaikki asiat ovat asiakashankinnasta lähtien täysin sinun hyppysissäsi. Joillekin itsenäinen yrittäjyys tulee luonnostaan, toisille ei. Onneksi yrittäjyyttä voi oppia kun kokeilee, hankkii itsellensä turvaverkostoa ja hyppää uuteen pienin tai isommin harppauksin.

Liikunta-alalle kouluttautuessa asenne ja tieto siitä, että todennäköisesti sinun on aloitettava itsenäinen yrittäjän taival, pitäisi olla selvä.

Haluankin kertoa nyt oman tarinani ja että mitenkä meni noin niinku omasta mielestäni… 

Liikunta-ala geeniperimässäni

Rakkauteni liikuntaan ja urheiluun on ollut järkkymätön alle kymmenen vuotiaasta asti. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kilpailleena alppihiihdossa kasvoin mukavasti ja sopivasti liikunta-alan muottiin. Yksilö urheilijana oli tekeminen itsenäistä, toisinaan yksinäistä ja päätöksien tekeminen oli täysin omissa käsissäni – haluanko tehdä tätä hommaa enää huomenna? Annanko kaikkeni tälle? Onneksi oli myös valmentajat, jotka neuvoivat kun en tiennyt mihin mennä ja mitä olisi pitänyt tehdä. 

Urheilu-uran päätyttyä liikuntaneuvoja- ja PT-koulutus Tanhuvaaran urheiluopistossa oli nappivalinta. Hyvii tyyppei, mahtavat treeniolosuhteet, kouluttautumista alalle joka oli kirjoitettu miun geeniperimään. Kaikki tähdet oli kohdallaan. Tää se oli. Se miun juttu. Koulu maistui, harjoittelujaksot maistui, mutta valmistumisen jälkeen… what next? En tooodellakaan ollut valmis itsenäiseen yrittäjyyteen. Koulussa yhden viikonlopun kestänyt yrittäjyyskurssi oli vain pelkkä hailakka muisto ja myös ehkä pienimuotoinen vitsi. Ajattelin, että kyllä se siitä. Kyllä joku päivä uskallan, mut eka voin tehdä palkallisena hommia. Ja niitähän sitten tein. Monessa osoitteessa. Paljon. 

Samalla kun tein palkallisena töitä useassa paikassa, ja monessa kaupungissa, pyöräytin kaksi mukulaa. Eli siis lasta. Tämä nosti edelleen rimaa hypätä täydelliseen yrittäjyyteen. Monesti olin miettinytkin urani aikana, mistä hitosta saisin uskallusta? Kuka auttais miut sen pirun riman yli? Missä on miun työelämävalmentaja, joka sanoo: “nyt teet näin, koska tuossa mitä nyt teet, ei ole mitään järkeä… SOS!” Vaikka olin ollut itsenäinen urheilija ei minusta ollut itsenäiseksi yrittäjäksi. Voinkin nostaa käteni ylös: olen tehnyt liikunta-alan hommia palkallisena ja kevytyrittäjänä. En ole koskaan uskaltanut hypätä täyteen itsenäiseen yrittäjyyteen.

Missä on miun työelämävalmentaja, joka sanoo: “nyt teet näin, koska tuossa mitä nyt teet, ei ole mitään järkeä”?

Valmiimpi yrittäjyyteen kuin koskaan

Nyt uudelleen kouluttautuessa, liiketoiminnan ja digimarkkinoinnin kenttään, olen oppinut niin paljon uusia asioita MITKÄ OLISI PITÄNYT TIETÄÄ JO AIKOJA SITTEN. Näitä asioita olisi pitänyt opetella jo liikuntaneuvoja-koulutuksessa, koulutuksessa josta valmistuessa parhaiten työllistyy yrittäjyyden kautta. Nyt, valmistumisesta 7 vuotta ja kaksi lasta myöhemmin, voisin ehkä sanoa, että olen valmiimpi kuin koskaan yrittäjyyteen. Aikansa se otti, mutta niin sen ilmeisesti myös pitikin.

Olen siis kaikkea muuta, kuin synnynnäinen lahjakkuus yrittäjän elämään, mutta veri silti vetää kovasti omannäköisen ja itsenäisen työelämän luomiseen ja sen aion myös saavuttaa. 

Heitänpä vinkin…

Jos voin jotenkin omien kokemuksieni kautta neuvoa sinua, niin tässä vinkit jotka vaan yksinkertaisesti pätee. Olen ne henkilökohtaisesti hyväksynyt:

  1. Kokemus ja koulutus ei mene koskaan hukkaan.
  2. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen varmasti avautuu.
  3. Et ole epäonnistunut vaikka et heti uskalla. Pienet harppaukset eteenpäin ovat parempia kuin pysähtyminen paikalleen.
  4. Voit olla itsenäinen, muttei siun tarvitse olla yksinäinen.