Oletko aina halunnut valmentaa, mutta ongelmanasi on kenties ollut se, että lajisi tai osaamisesi on ns. “miesvoittoisessa”-lajissa? Tai kenties epäilet oletko naisena riittävä valmentamaan miehiä?

Ei hätää, et ole ainut kuka on paininut kyseisen dilemman kanssa.

Lue alta Milena AbbasMamoden teksti, joka käsittelee tiukalla otteella aihetta:
Kun nainen valmentaa miehiä.

Ja hypätäänpä tekstiin…

Kun nainen valmentaa miehiä

Olen aina halunnut urheilla ja valmentaa, tiesin sen jo lapsesta asti. Oma valmentajaidentiteetti on lähtenyt kasvamaan jo 15-vuotiaana, kun ensimmäiset muistot ”oikeasta” valmentamisesta oli lasten pesäpallon parissa. Valmensin silloin n. pari vuotta tyttöjunioreita, vaikka todellista tietoa valmentajuudesta ei ollutkaan, oli vain tärkeä jo silloin aloittaa jostain. Elämä meni eteenpäin ja hyppäsin jenkkifutiksen maailmaan 21-vuotiaana, ja aktiiviurani kesti noin. 9 vuotta. Matkaan tarttui pari EM-kultaa.

Olen aina halunnut urheilla ja valmentaa, olen tiennyt sen lapsesta asti.

Urheilu-uran taustalla kulki koko ajan haave valmentajuudesta, mutta oma urheilu-ura ja opiskelu sekä työt eivät antaneet tilaa valmentaa. Osallistuin Suomen valmentajien koulutukseen Valmentaa kuin nainen, jonka tavoitteena on mm. inspiroida urheilijan polun loppuvaiheessa olevia naisurheilijoita valmentajiksi.Koulutus tuli juuri sopivana kohtaan minulle siirtyminen pelaajasta valmentajaksi ja ajatukset oman uran lopettamisesta ja sen tuoman tyhjiön täyttämisestä valmennuksen kautta.

Pirkkala Spartanssin päävalmentaja soitti minulle 2019 ja kysyi, haluaisinko lähteä valmentamaan 2. divisioonan Pirkkalan miesten joukkuetta.

Ensimmäinen askel oli otettu. Valmensin muutaman vuoden jenkkifutiksessa poikajunioreita Tampere Saintsissa, kunnes Pirkkala Spartanssin päävalmentaja soitti minulle 2019 ja kysyi, haluaisinko lähteä valmentamaan 2div. Pirkkalan miesten joukkuetta. Upea tilaisuus ja tartuin siihen heti. Kun tilaisuus tulee, on siihen tartuttava.

Näin päädyin miesten joukkueen valmennukseen mukaan 2019 ja olen siellä edelleen. Voitimme oman sarjamme jokaisen pelin ja finaalissa saimme ansaitusti Rautamalja-palkinnon.

Valmentajana en voi olla pinnallinen prinsessa, vaan kovuutta pitää löytyä, jotta sopeutuu joukkueeseen.

Jenkkifutiksessa harjoittelu on pääsääntöisesti pelipaikkaryhmissä ja minun valmennettavana on puolustuksen linja, jossa usein on joukkueen vahvimmat, raavaimmat ja aggressiiviisimmat pelaajat. Valmentajana en voi olla pinnallinen prinsessa, vaan kovuutta pitää löytyä, jotta sopeutuu joukkueeseen. Joukkueessa on lähemmäs 50 miespelaajaa, 6 miesvalmentajaa, 2 mieshuoltajaa ja minä – nainen. Combo, joka toimii meillä, mutta on vielä kaukainen ajatus monessa muussa joukkueessa. Meille se ei ole ongelma ja se on arkipäivää, mutta eihän se ole niin helppoa, eihän?

Eriskummallisin kysymys, joka on tullut vastaa miehen suusta, jossa hän ihmetteli; miten nainen edes SAA valmentaa miehiä?

Ennakkoluulot?

Kun aloin valmentamaan miehissä, ei varmasti yllätä, että puhetta oli puolesta ja vastaan. Kysymyksiä oli paljon.

Miten nainen voi valmentaa?

Miksi menit juuri sinne?

Mikset valmenna naisia?

Miksi jätitit juniorit?

Mitä luulet saavuttavasi?

Miksi miksi ja miksi.

Eriskummallisin kysymys, joka on tullut vastaa miehen suusta, jossa hän ihmetteli miten nainen edes SAA valmentaa miehiä. On ollut vuosien aikana hauska huomata kuinka toisen onnistuminen ja uralla eteenpäin meno on joillekin todella vaikeaa. Miksi olemme kateellisia ja keskitymme enemmän toisen elämän kommentointiin, kuin oman elämän kehittämiseen.

oikealla asenteella ja huumorilla pääsee pitkälle

Olen pyrkinyt jättämään negatiiviset kommentit oman onnensa nojaan, sillä olen saanut valtavan tuen ja tsempin valmennusryhmältä ja pelaajilta. Paljon myös positiivista palautetta on tullut ja siitä, miten rohkeasti lähdin mukaan ja varsinkin kun Suomessa naisvalmentajia jenkkifutiksessa miesten parissa ole paljoa ollut. Joukkueen harjoituksissa ei ole väliä olenko mies vai nainen, olen yksi heistä. Olen kiitollisessa asemassa, sillä joukkueen sisällä en ole joutunut kokemaan mitenkään negatiivisuutta siitä, että olen nainen, vaan minua kunnioitetaan juuri tallaisena kuin olen ja se perustuu ammattitaitooni eikä ulkoisiin asioihin.

Totta kai on ymmärrettävä, että 50 miehen pukuhuonekeskustelut eivät aina ole sitä kauneinta kuunneltavaa, mutta oikealla asenteella ja huumorilla pääsee pitkälle. Ja onhan ne nyt aivan hulvattomia juttuja mitä siellä kuulee ja näkee. Tärkeintä on olla aito ja luottaa itseensä, vaikka alussa varmasti tuntuu epävarmalta. Alkuun minullakin oli valmentaja mentori, jolta sain tukea ja tsemppiä alkutaipaleella. Mentorin hankkiminen on järkevää varsinkin alkuvaiheessa, mentori tukee ja tsemppaa kohti parasta potentiaalia.

Pitää luoda uusia käsityksiä ja siihen tarvitaan naisten omaa aktiivisuutta.

Ja vaikka minulla onkin käynyt tuuri, onhan se niin että naisvalmentajan paikka pitää ansaita miesten joukkueessa eri tavalla kuin miesvalmentajan. Näin se vaan on, mutta miksi? Miksi sukupuoli määrittelee valmennusosaamisen tai tietotaidon? Se, että jalkovälistä roikkuu tavaraa, on automaattinen pääsylippu? Ei, ei näin. Vanholliset uskomukset, perinteet ja historia siitä, että vain miehet valmentavat pitää murtaa. Pitää luoda uusia käsityksiä ja siihen tarvitaan naisten omaa aktiivisuutta.

Naisten pitää uskaltaa kokeilla ja yrittää, tuoda itseään esille, kun puolestaan lajiliitojen pitää alkaa tarjoamaan tasapuolisesti paikkoja myös naisille enemmän

Tällä hetkellä varsinkin naisten palloilulajien korkeilla sarjatasoilla on vain muutamia naisia valmentamassa ja olisikin tärkeä saada naisvalmentajia lisää. Töitä on tehtävä, että saadaan lisää naisvalmentajia. Naisten pitää uskaltaa kokeilla ja yrittää, tuoda itseään esille, kun puolestaan lajiliitojen pitää alkaa tarjoamaan tasapuolisesti paikkoja myös naisille enemmän. Valmentajana pitää uskaltaa hypätä ja raivata oma tie huipulle.

Epäonnistumisen pelko ja jännitys kuuluu asiaan, mutta ne ovat vain ohimeneviä tunteita.

Jos olet kiinnostunut valmentamisesta, haluan rohkaista sinua! Anna mennä vain, mitään ei voi saavuttaa, jos ei yritä. Epäonnistumisen pelko ja jännitys kuuluu asiaan, mutta ne ovat vain ohimeneviä tunteita, älä anna niille tilaa. Uskalla onnistua! Alla muutamia vinkkejä valmennuksen aloittamiseen.

Milenan vinkkilista kun haluat aloittaa valmentamisen:

  1. Ole rohkea ja uskalla yrittää
  2. Aloita valmentaminen mistä vain ikäryhmästä, tärkeintä on aloittaa
  3. Kouluttaudu, verkostoidu, esim. Valmentaa kuin nainen-hanke on hyvä startti, valmentajakokemusta omaavalle Varalan VAT koulutus seuraava steppi
  4. Etsi itsellesi mentori, joka tsemppaa sinua eteenpäin
  5. Ole aito ja luota itseesi.

 

Kuka Milena?
Milena AbbasMamode on 30-vuotias valmentaja fysioterapeutti. Hän valmentaa omassa yrityksessään Milena Trainingissa ja avaa kesäkuussa 2021 oman toiminnallisen harjoittelusalin Valmennuskeskus MTC:n Tampereen Lielahteen. Vapaa-ajalla hän valmentaa amerikkalaisen jalkapallon Pirkkala Spartansin miesten joukkuetta.   Milena ei omista Suomen passia vaan kuljeksii ympäriinsä Mauritiuksen passilla. Banaania hän ei syö, jos siinä on mustia pilkkuja. Tämän lisäksi hän on myös taistellut salanimellä SCORPIONI.

Seuraa Milenaa Instagramissa